Skip to content

Moderni Klassikko

Moderni Klassikko

Uusinta Enemblen Moderni klassikko -sarja esitteli 1900-luvun taidemusiikkia. Sarjassa visualisoitiin reaaliaikaisesti musiikin rakenteita sekä keskusteltiin musiikin yhteiskunnallisista, kulttuurisista ja historiallisista yhteyksistä. Viisi Moderni klassikko -konserttia toteutettiin vuosina 2021–2022 Musiikkitalon Paavo-salissa. Hankkeen mahdollistivat Suomen Kulttuurirahaston Taide2-ohjelma, Koneen Säätiö ja Niilo Helanderin säätiö.

​Moderni klassikko kiersi myös kirjastoissa

Yksittäisten kaikille avoimien yleisökonserttien lisäksi Modernin klassikon materiaalit olivat yhteistyökirjastoissa esillä ja vapaasti tutustuttavissa. Kirjastokävijät pääsivät omalla ajallaan tutustumaan materiaaleihin videonäyttelyn ja kuulokkeiden avulla. Screenillä pyöri Musiikkitalon konserteista koostettuja klippejä, joissa eri suuntauksia avattiin visualisointien lisäksi myös sanallisesti. Modernin klassikon yleisötyötä tehtiin Helsingin ja Turun seudun kirjastoissa.

Moderni Klassikko I: Sarjallisuus I

Sarjallisuus oli toisen maailmansodan (1939–1945) jälkeinen ilmiö. Järjestämällä sävelet, voimakkuudet ja kestot sarjoiksi pyrittiin luomaan uusi musiikillinen ”dna” – uusi tapa kokea ja säveltää musiikkia, jolle sodan jälkeinen taiteellinen jälleenrakennus voisi perustua. Suuntauksen keskeisiä säveltäjiä olivat mm. Karl-Heinz Stockhausen, Pierre Boulez ja Luigi Nono.

16.1.2021 Musiikkitalo, Paavo-sali 

Karlheinz Stockhausen (1928–2007): Klavierstück I–IV (1952)
Usko Meriläinen (1930–2004): Huilu – veden peili (1984)
Ruth Crawford-Seeger (1901–1953): String Quartet (1931) 
Pierre Boulez (1925–2016): Structures 2 (1961), 2. osa

Emil Holmström, piano
Paavali Jumppanen, piano
Malla Vivolin, huilu
Maria Puusaari, viulu
Aleksi Kotila, viulu
Max Savikangas, alttoviulu
Markus Hohti, sello

Juonto & haastattelu: Ville Komppa
Graafikko: Lauri Järvenpää
Yhteistyössä: Turun yliopiston Tulevaisuuden teknologioiden laitos, Anders Pohjola, ​Jarkko Hartikainen (musiikillinen neuvonantaja), YLE

Moderni Klassikko II: Sarjallisuus II

15.5.2021 Musiikkitalo, Paavo-sali

Erik Bergman (1911–2006): Kolme fantasiaa, nro III (1953–54)
John Cage (1912–1992): Music of Changes (1951), otteita
Iannis Xenakis (1922–2001): Ikhoor (1978)
Brian Ferneyhough (1943–): Cassandra’s Dream Song (1970–1)
Bunita Marcus (1952–): The Rugmaker (1986)

Helmi Malmgren, klarinetti
Emil Holmström, piano
Maria Puusaari, viulu
Max Savikangas, alttoviulu
​Markus Hohti, sello
Malla Vivolin, huilu
Aleksi Kotila, viulu


Juonto & haastattelu: Ville Komppa
Keskustelemassa: Maria Puusaari, Jarkko Hartikainen, Juhani Bonsdorff ja Perttu Haapanen
Visualisointi: Lauri Järvenpää

Moderni Klassikko III: Minimalismi

Minimalismi syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla reaktiona mm. sarjallisuuteen ja muuhun akateemiseksi koettuun musiikkiin. Minimalismi perustui toisteisuuteen ja asteittaisiin muutoksiin. Suuntauksen keskeisiä säveltäjiä ovat mm. Steve Reich ja Philip Glass.

20.11.2021 Musiikkitalo, Paavo-sali

Steve Reich (1936–): Piano Phase (1967)
Gloria Coates (1933–2023): String Quartet nr. 6 (Still – Mediation – Evanescence) (1999)
Juhani Nuorvala (1961–): Sonaatti viululle ja koskettimille (2019)
Steve Reich: Violin Phase (1967)
Julius Eastman (1940–1990​): Evil Nigger (1979)

Niina Ranta, piano
Mirka Viitala, piano
Maria Puusaari, viulu
Aleksi Kotila, viulu
Max Savikangas, alttoviulu
Markus Hohti, sello
Pasi Eerikäinen, viulu
Emil Holmström, piano
Jouko Laivuori, piano

Keskustelemassa: Juhani Nuorvala ja Ville Komppa
Visualisoinnit: Lauri Järvenpää ja Perttu Haapanen

Moderni Klassikko IV: Spektralismi

Spektralismin syntyessä 1970-luvulla tietokoneet mahdollistivat äänen fysikaalisten ominaisuuksien mikroskooppisen tarkastelun. Ryhmä ranskalaissäveltäjiä (mm. Gérard Grisey ja Tristan Murail) kehitti äänen tietokoneanalyysiin perustuvan sävellystekniikan, jossa instrumenteilla mallinnettiin ja manipuloitiin äänen fysikaalista spektriä. Spektralismin myötä äänenvärin ja harmonian välinen raja liudentui.

21.4.2022 Musiikkitalo, Paavo-sali

​Olivier Messiaen (1908–1992): Quatuor pour la fin du temps (1942), otteita
James Tenney (1934–2006): Spectrum 7 (2001)
Horatiu Radulescu (1942–2008): Piano Sonata 2 (1991), osa Immanence
Kaija Saariaho (1952–2023): Nymphéa (1987)
Gerard Grisey (1946–1998): Périodes (1974)

József Hárs, kapellimestari
Malla Vivolin, huilu
Helmi Malmgren, klarinetti
Line Johannesen, pasuuna
Maria Puusaari, viulu
Aleksi Kotila, viulu
Max Savikangas, alttoviulu
Mikko Ivars, sello
Juho Laitinen, sello
Aapo Juutilainen, kontrabasso
Emil Holmström, piano


​Elektroniikka: Timo Kurkikangas
Visualisointi: Perttu Haapanen ja Lauri Järvenpää
Juonto: Ville Komppa

Moderni Klassikko V: Hälyn estetiikka

Muiden 1900-luvun musiikillisten ilmiöiden rinnalla kulki kiinnostus hälymäisiin ääniin. Ajatus nousi alun perin futuristien estetiikasta, ja sitä oli esillä jo 1920-luvulla. Kuitenkin vasta 2000-luvun taitteessa ryhmä ranskalaisia nuoria säveltäjiä (Raphaël Cendo, Yann Robin, Franck Bedrossian) profiloitui spektralismista vaikutteita saaneella saturaation estetiikallaan, jossa uusia akustisia ilmiötä rakennetaan nimensä mukaisesti saturoimalla eli kyllästämällä sointitapahtumia äärimmilleen.

10.9.2022 Musiikkitalo, Paavo-sali

Henry Cowell (1897–1965): Banshee (1925)
Lauri Kilpiö (1974–): Poème de jeux acoustiques (2009)
Helmut Lachenmann (1935–): Gran Torso (1971), otteita
Pauline Oliveros (1932–2016): Bye Bye Butterfly (1967)*
Jarkko Hartikainen (1981–): EMBODIED: Violin Solo (2018)
Raphaël Cendo (1975–): Rokh I (2012)

Malla Vivolin, huilu
Emil Holmström, piano
Fanny Söderström, piano
Maria Puusaari, 1. viulu
Aleksi Kotila, 2. viulu
Max Savikangas, alttoviulu
Pinja Nuñez, sello

Toimittajana: Ville Komppa
Haastateltavana: säveltäjä Jarkko Hartikainen

*All Rights reserved 
Members ASCAP
Courtesy of PoPandMoM 
(PaulineOliverosPublications and MinistryofMaåt)