Työpaja- eli workshoptyöskentely on monelle nuorelle säveltäjälle tuttua. Yksinkertaisimmillaan on kyse siitä, että esiintyvät muusikot soittavat säveltäjien luonnoksia heille testausta ja muokkausta varten. Säveltäjäksi oppimisessahan ehkäpä keskeisintä on kuulla se, mitä on kirjoittanut. Työpaja onkin tehokas ja suosittu työväline uran alkuvaiheessa.
Sopraano Tuuli Lindeberg, Uusinta Ensemble ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian sävellysopiskelijat kohtasivat työpajan merkeissä 20.3. – työn seurauksena syntyneitä sävellyksiä esittelevä Soikoon!-konsertti järjestetään 29.5. Musiikkitalon Camerata-salissa klo 19. Säveltäjät pystyivät esittäjien kanssa tehdyssä työpajatyöskentelyssä kokeilemaan materiaaliaan tällä kertaa hyvän aikaa ennen sävellyksen lukkoonlyömistä. Samalla muusikot saivat tuntua tuleviin teoksiin ja mahdollisuuden antaa panoksensa niiden idiomaattisuuteen. Mahdollisuus käytettiin erinomaisesti.
Maaliskuussa esimerkiksi Mathias Waenerberg kokeili mm. erilaisia tapoja kirjoittaa rytmejä, kun taas Sophia Chambon ja Jin Oh olivat kovin kiinnostuneet laulusolistin ja soittajien lukuisten eri äänenvärien tai -voimakkuuksien tarkasta yhteensovittamisesta. Ossi Hiltunen taas oli sukeltanut rohkeasti pianon multifonien maailmaan ja Þorkell Nordal kasasi hyvin hauraiden äänitapahtumien verkkoa. Yhteistä oli, että kaikki säveltäjät saivat korvaamatonta apua ideoidensa tehostamiseen – ja että kaikki myös kokeilivat rohkeasti pelikaukalon reunoja. Oikeastaan kaikki tuntuivat antavan kaikkensa, sillä myös soittajat ja Tuuli etsivät ja tarjosivat ratkaisuja aktiivisesti.
Työpajassa uunituoretta musiikkia kokeillessa saattaa vaikkapa selvitä, että oikeastaan koko musiikki toimisi paremmin sävelaskelta korkeampaa tai ihan toisiin paikkoihin sijoitelluin tahtiviivoin. Erityisesti yhteissoiton kannalta ideaaleimpia ratkaisuita ei lopulta löydäkään kuin ryhmätyöllä. Tämä on toisaalta säveltäjien normityötä, muutoksia etenkin äänenvoimakkuuksien tasapainoihin kun tehdään etenkin ensimmäisen esityksen harjoitusten yhteydessä. Jos teos perustuu johonkin hyvin spesifiin soundiin, joka ei sitten toimikaan, voi tälle säveltäjän painajaiselle olla mahdotonta tehdä enää mitään parin päivän varoitusajalla.
Oikeastaan workshop-työstä siis hyötyy ammattisäveltäjäkin, sillä se mahdollistaa uusia aluevaltauksia ja kokeellisuutta samalla minimoiden kiusallisia epäonnistumisia. Sellaiseen vain harvoin budjetoidaan varoja, sillä säveltäjien oletetaan ”tietävän mitä tekevät”. Työpaja poistaa yhden kriittisen yrityksen ja erehdyksen kierroksen säveltäjän ja hänen sävellyksensä välillä. Mitä kunnianhimoisemmasta uuden edellä olemisesta on kyse, sitä enemmän hyötyä kokeilusessioista muusikoiden kanssa on. Työpaja kirkastaa säveltäjän näkemyksen teknisistä virheistä ja tätä kautta auttaa tuomaan oman äänen esille.
Erityisen tärkeää on aika workshopin ja lopullisen sävellyksen valmistumisen välissä. Olen joskus itse sävellysopiskelijana osallistunut workshopin nimellä kaupattuun maksulliseen tilaisuuteen työskennellä merkittävän ensemblen kanssa ja saada teos vielä esitetyksikin heidän konsertissaan. Tämä ei kuitenkaan eronnut lopulta mitenkään siitä työstä, miten sittemmin olen ensemblejen kanssa työskennellyt valmiiden teosten harjoituksissa ennen esitystä – kaikki tapahtui saman viikon stressihiessä, eli eipä siinä mitään kokeiltu …tai ainakaan korjattu.
Olenkin suorastaan avoimen kateellinen näille sävellysopiskelijoille tästä tilaisuudesta. Tulkaahan siis kokemaan, kuinka tehokkaasti he sen käyttivät ja millaista on viimeisen päälle viritetty nykymusiikki!
Jarkko Hartikainen, Uusinta Ensemblen taiteellinen johtaja