Pitkäaikainen unelmani kävi toteen, kun aloitin Uusinta Ensemblen taiteellisena johtajana tammikuussa 2023. Ensimmäinen suunnittelemani konsertti kuullaan toivottavasti jo kuluvan vuoden syksyllä.
Nyt aloittamaani tehtävään valmistautuminen – koska ohjelmistontuntemus on ollut minulle säveltäjänä itsestäänselvyys – alkoi toden teolla jo lukioikäisenä löytäessäni Pohjoismaiden suurimman äänitekirjaston Sibelius-Akatemiasta. Intohimoksi homma muuttui ensimmäisellä itsenäisellä ulkomaanmatkallani vuonna 2006, joka luonnollisesti suuntautui maailman kuuluisimman nykymusiikkikaupunki Darmstadtin legendaariseen kansainväliseen kesätapahtumaan. Sävellysopintojeni lomassa olin seitsemän vuotta Korvat auki ry:n hallituksessa opettelemassa konserttituottamisen alkeet, sekä viisi vuotta mukana järjestämässä Suomen osallistumista nuorten pohjoismaisten säveltäjien Ung Nordisk Musik -festivaaleille, jotka osaltani huipentuivat festivaalijohtajuuteen Helsingin isännöidessä tapahtumaa vuonna 2010.
Pandemian pakottamana Uusinta Ensemblen budjettia jouduttiin viime vuosina ohjaamaan tavallista enemmän tilausteoksiin, koska konsertteja ei rajoitusten vuoksi voinut järjestää. Näistä edeltäjäni aloitteesta syntyneistä teoksista moni odottaa edelleen ensiesityksiään (eli myönteisiä rahoituspäätöksiä, koska emme ole monivuotisen rahoituksen piirissä). Näin ollen mitenkään puhtaalta pöydältä en pääse tai joudu aloittamaan, vaan toiminta tulee muodostamaan varsin luontevan jatkumon – etenkin kun tulemme joka tapauksessa kantaesittämään minua suuresti kiehtovien säveltäjien uutuuksia. Uskallan kuitenkin luvata lukuisia uusia avauksia, tuoreita näkökulmia ja entuudestaan tuntemattomia tekijöitä yhtyeen ohjelmistossa, onhan samalla kyseessä ensemblen ensimmäinen varsinainen sukupolvenvaihdos.
Kun Uusinta vuonna 1998 silloisten ammattiinsa astuvien säveltäjien ja instrumentalistien toimesta perustetiin, olin vasta taidemusiikin maailman juuri löytänyt koululainen. Tässä välillä olen käynyt paitsi Paavo Heinisen perusteellisen sävellyskoulutuksen, myös yli 40 mestarikurssilla, kymmenillä nykymusiikkifestivaaleilla ympäri maailmaa, ja jopa asunut Helsingin lisäksi kuukausitolkulla mm. Frankfurtissa, Pariisissa, Berliinissä, Wienissä ja Roomassa. Kotimaisista nykkärifestareista pyrin seuraamaan niiden ohjelmat kokonaisuudessaan, ja ulkomaisista lempparini on pelkästään kantaesityksistä koostuva, maailman vanhimmaksi nykytaidemusiikkifestivaaliksi itseään mainostava Donaueschingenin musiikkipäivät, jonne olen matkustanut tunnelmallisten radiointien houkuttelemana puolisenkymmentä kertaa ihan paikan päällekin. Viitasaaren vuosittaisen Musiikin aika -festivaalin ohjelmakirjan teosesittelyt olen kirjoittanut vuodesta 2012.
Mukaan on tarttunut paitsi laaja käsitys kansainvälisestä ohjelmistosta, myös kollega- ja yhtyekontakteja eri ikäryhmistä, lukuisia erilaisia estetiikkoja ja tapoja kuratoida konserttiohjelmia… maailmankuvani on siis pakostakin monimuotoinen. Diversiteetti on itselleni myös se koukuttavin puoli nykytaidemusiikissa: voi aina löytää uudenlaisen tavan ajatella ja kokea ilmiötä nimeltä musiikki. Mikäpä olisikaan suoraviivaisempi alusta tarjoilla tätä moninaisuutta kuin maamme terävintä kärkeä edustava ensemble, jolla on niin osuva nimikin?
Jarkko Hartikainen
Kuva: Jenny Meißner